Ratakilometrin 624 kohdalla seisoo pieni yli satavuotias ratavartijan mökki, jonka mukaan hunaja on nimetty. Sen vieressä kasvavat upeat syreenit ja asuinalueen puistossa seisoo useita jykeviä lehmuksia, joiden kukkien medestä iso osa päätyy oletettavasti Ratavartijan Hunajaan. Mehiläisten lentosäteellä on lisää lehmuksia kaupungin puistoissa joen toisella puolella ja tietysti myös Niinivaaralla, joka on yksi Joensuun vanhimpia kaupunginosia, ja saanut nimensä siellä kasvavista lehmuksista, vanhalta nimeltään niinipuista. Niinivaaralla on paljon puu- ja omakotitaloja, joiden hyvin hoidetut pihat ja puutarhat tarjoavat ratavartijan mehiläisille laajan kirjon erilaisia luonnon- ja puutarhakukkia, joista ne pystyvät keräämään mettä hunajan raaka-aineeksi. Tästä kirjosta syntyy maukas ja arominen Ratavartijan Hunaja.

Ratavartijan mehiläiset ovat krainilaista (Apis mellifera carnica) ja italialaista (Apis mellifera ligustica) rotua. Italialainen rotu on tätä nykyä Suomen suosituin tarhattu mehiläinen ja sitä pidetään hyvänä hunajantuottajana. Kuten muutkin mehiläiset myös ratavartijan mehiläiset elävät usean kymmenen tuhannen yksilön yhteisöissä. Tämän mehiläisyhteiskunnan yksilömäärä on vuodenajasta ja kunnan ominaisuuksista riippuen n. 10000 - 80000 kpl. Jokaiseen mehiläisyhteiskuntaan kuuluu yksi muniva naaras, jota kutsutaan kuningattareksi tai emoksi. Sen hedelmöitymättömistä munista kehittyvät koiraspuoliset kuhnurit, joita saattaa olla muutamia satoja ja joita tarvitaan suvun jatkamiseen. Valtaosa mehiläisistä on kuitenkin naaraspuolisia, lisääntymättömiä työmehiläisiä, jotka hoitavat mm. meden keruun ja samalla pölyttävät ympäristön kukat ja hyötykasvit. Näin Ratavartijan Hunajan sivutuotteena lisääntyy myös naapurien puutarhasato.